Huh hah hei ja rommia pullo… vai miten se nyt menikään, no sinne jonnekin kuitenkin kun yritin päivitystä lisätä.
No kiirettä on pitänyt, kun kattoremontti saatiin viimein ohi, alkoi neitokaisen asuntoasiakin etenemään niin, että loppuviimeksi syyskuun puolessa välissä sai käyttöönsä pikkuisen näppärän asunnon. Jonka ainokainen (tähän asti) miinus on se, että asunnossa ei ole parveketta, mutta sen sijaan yksiössä on oma vaatehuone… se on luksusta. Luksusta tuntuisi olevan myös se, että nuorella aikuisella on oma asunto 4 km lapsuudenkodistaan, ihanaa että voimme poiketa ja olla avuksi helposti, silti neidolla on ihan oma rauha ja tila.
Viimeiset viikot… no okei, koko alkusyksy on ollut varsinaista matalalentoa, juuri kun kuvittelee, että tänään ei ole mitään ihmeellistä, niin jotakin siihen kyllä ilmestyy. Jopa siinä määrin, että ystävän kanssa on yritetty sopia yhteistä aikaa kahvittelun merkeissä ja nyt se sitten maanantaina toteutuu. Edellisen ajan kohdalle olin itse bookannut tuplaksi, mikä on ärsyttävä oma moka.
Myös mummi muutti samoihin aikoihin neidon kanssa ja mikä mukavampaa, muutti noin 2/3 matkaa lähemmäksi meitä, joten nyt voi poiketa ihan arki-iltanakin tarvittaessa, ja onhan tässä siellä pyörähdeltykin, laittamassa pyykkikonetta tai nettiä toimimaan… ihan sitä itsensä fiksuksi tuntee, kun osaa jotain semmoista mitä ei useasti ole tehnyt.
Useimmat menoista ovat varsin hauskoja onneksi, varsinkin meidän torstai-iltainen yhteinen harrastus murun kanssa. Sain nimittäin ylipuhuttua murun mukaan tanssikurssille, vaikka pikkuisen on vaikeaa meikäläiselle, jolla todella on kaksi vasenta jalkaa… mutta tuleepa ainakin kuntoiluakin samalla. Huisin kivaa ja toivon että saan murun jatkamaan kanssani, vaikka lattarit ei todellakaan niitä helpoimpia aloittelijalle ole. Mut tosi hauskaa se eilenkin oli.
Vastapainoa sille, että töissä on kiiru, kuten aina ja vuoden verran kiusanneet nivelkivutkaan ei lääkehoidosta huolimatta tunnu menevän mihinkään… viimeksi pari viikkoa sitten kävin reumalääkärin konsultaatiossa, joka vartin vastaanottoajalla kyseenalaisti koko aiemman hoitohistorian ja edellisen reumatologin aloittaman lääkityksen. Itse olen ystävän avustuksella etsinyt lisätietoa myös luonnonmukaisista keinoista niveltulehduksiin ja kunhan tätä tietoutta vähän vielä kartutan, alan myös koekaniiniksi itselleni. Siis kyse on lähinnä sellaisen ruokavalion löytämisestä, jolla ihminen voi hyvin, eikä sairastu syömällä lisää. Esimerkiksi possunliha tuntuu olevan sellainen, joka ei ainakaan oloa kohenna… se siis vaihtuu johonkin muuhun, vaikka onkin edullista ja hyvää grillattavaa… ja grillattuhan meillä todellakin on koko kuuma kesä.
Huomenissa käymään ystäväpariskunnan luo ja sunnuntaina auto talvitallille… sen suurempia suunnitelmia ei viikonlopulle ole… paitsi jos vaikka tänään viimein päästäisiin murun kanssa syömään ”ulos” kuten on jo 2 muuta iltaa tällä viikolla yritetty. Josko kolmas kerta toden sanoisi.
Syksyn pihatöitäkin pitäisi aloitella, mut ei tänä viikonloppuna eikä seuraavanakaan, kun sattuu olemaan kahdet isommat synttärijuhlat tiedossa. Ehkä sit sen jälkeen, jos ei oo lumi jo tullut :)
